Taidekuvan kokemuksellinen tulkinta

Tämä osio perustuu taidekasvatuksen tutkijan, TaT, Marjo Räsäsen (2000) teorioihin kokemuksellisesta taiteen tarkastelusta. Lähteenämme on ollut hänen kirjansa Sillanrakentajat. Kokemuksellinen taiteen ymmärtäminen, jota olemme soveltaneet Taidesammon tarjoamaan aineistoon.

Suosittelemme tutustumista koko Sillanrakentajat -teokseen ja Räsäsen "sillanrakennus-kokeilun" teoreettis-käytännöllisiin taustoihin kokonaisuudessaan.

1. Kokemus, oppiminen ja taide
2. Kuvan kohtaaminen
3. Sanaton tulkinta
4. Oppilaat taidehistorioitsijoina
5. Oppilaat esteetikkoina
6. Oppilaat taiteilijoina

Seuraavassa on muutamia esimerkkejä siitä, minkälaisia opetustuokioita yhden taidekuvan pohjalta voisi rakentaa kokemuksellisen taiteen ymmärtämisen lähtökohdista. Opetustuokioita voi käyttää myös tehokkaasti integrointiin esim. eri taideaineiden välillä (sanaton tulkinta/musiikki, tanssi/performanssi/liikunta) tai esim. lukuaineisiin (oppilaat taidehistorioitsijoina/historia)

1. Kokemus, oppiminen ja taide

Kokemuksellisessa tulkintaprosessissa tarkasteltava teos voidaan valita yhdessä oppilaiden kanssa, mutta jos opettaja tekee valinnan, on hänen pohdittava pedagogisia tavoitteitaan. Oppiminen on tehokkainta, kun teoksella on yhteys oppijoiden elämismaailmoihin ja se samalla kyseenalaistaa totuttuja ajatusmalleja. Teoksen tulisi olla riittävän vieras, että katsojan mielenkiinto herää. Kaikki ryhmän jäsenet eivät tietenkään voi pitää samasta teoksesta, mutta yhdessä valittu teos vahvistaa osallistumista tulkintaprosessiin.

Vastaanottovaiheessa on tärkeää hyvän ilmapiirin ja luottamuksen rakentaminen. Tulkinta alkaa yksilöllisistä kokemuksista, jotka pohjautuvat aistimuksiin ja havaintoihin. Teoksen tunnelmaan eläytyminen voi tapahtua esim. siinä esitettyihin ihmisiin, paikkoihin, esineisiin ja muotoihin samaistumalla. Assosiaatioita voidaan toteuttaa vapaasti eri tavoin.

Seuraavassa kontekstualisoinnin vaiheessa katsoja ottaa etäisyyttä ensimmäiseen kokemukseensa muuntamalla sitä sanallisten ja kuvallisten käsitteiden avulla. Tässä vaiheessa pyritään löytämään uutta tietoa vertaamalla teosta toisiin teoksiin, muuhun kuvakulttuuriin ja erilaisiin dokumentteihin.

Tuottavan toiminnan vaiheessa kokemukset ja uudet tiedot yhdistetään. Oppilas soveltaa opittua omassa kuvanteossa ja muussa taiteellisessa toiminnassa. Tavoitteena on tulkitun teoksen ja oman elämän suhteen pohtiminen. (Räsänen 2000, s. 18-19.)

2. Kuvan kohtaaminen

Marjo Räsäsen lukiolaisten kanssa toteuttaman Sillanrakentajat-opetuskokeilun avainideat ovat seuraavat:

1) Taideteos heijastaa tekijänsä yksilöllistä ja kulttuurista taustaa.
2) Taidetta voi vastaanottaa monin yksilöllisin tavoin. Taidekokemus riippuu vastaanottajasta ja kontekstista.
3) Taidetta voi vastaanottaa kaikkien aistien avulla
4) Analyysille on etsittävä näyttöä taideteoksesta. Kuvalliset koodit ovat sidottuja yksilöön ja kulttuuriin.
5) Kuvat eivät puhu puolestaan. Tulkinnan ja arvottamisen perusteet löytyvät taideteoksesta sekä siihen liittyvästä kontekstuaalisesta tiedosta.
6) Asiantuntijoiden ja maallikoiden sanalliset ja kuvalliset tulkinnat ovat yhtä tärkeitä; tulkinnan perustelu määrää sen arvon.
7) Taiteilijan ja katsojan elämismaailmojen erojen ja samankaltaisuuksien havaitseminen auttaa ymmärtämään omaa taiteen vastaanottamista ja tuottamista.
8) Taideteoksella on merkitystä vastaanottajalle vasta kun se liittyy tämän elämään.
9) Taide on avoin käsite, joka on riippuvainen sosiaalisesta ja historiallisesta kontekstista.
10) Taide syntyy taiteesta.

(Räsänen 2000, s. 26.)

Esimerkkitehtävä: Tarkastele valittua taideteosta kaikessa rauhassa. Tuoko maalaus jotain mieleesi? Tee luonnosmaisia kuvia ja kirjoita muistiin mieleesi tulevia sanoja tarkastelemasi teoksen kokonaisuudesta ja siinä tai sen ulkopuolella olevista yksityiskohdista.

Yhteinen keskustelu: Onko teoksella jotain tekemistä oppilaiden elämän kanssa? Oppilaat esittelevät kuvalliset assosiaationsa ja kertovat vuorotellen minkälaisia asioita teos toi heidän mieleensä? (Räsänen 2000, s. 32.)

3. Sanaton tulkinta

Taiteen kokemuksellisessa tulkinnassa pyritään eri taidemuotojen yhdistämiseen. Muiden kuin visuaalisten taiteiden käyttö kuvataideopetuksessa synnyttää luovaa ongelmanratkaisua vaativia tilanteita. Näin etsitään vuorovaikutusta käsitteellistämisen eri tapojen välillä.

Esimerkkitehtävä: Sijoita itsesi teokseen joksikin elementiksi. Hyppää teokseen siinä olevaksi kiveksi, ihmiseksi, viivaksi, pinnaksi… Voit myös olla oma itsesi kuvassa tai tarkastella kuvaa ulkopuoleltakin. Etsi paikka itsellesi teoksessa, käänny ja katsele ympärillesi. Mitä näet? Nyt korvat auki! Mitä kuuluu? Kuuntele oikein tarkkaan, kuuletko musiikkia, linnun laulua, junan tai auton ääntä, kuiskailua vaiko huutamista?

Tunnustele, miltä ruumiissasi tuntuu. Mitä on jalkojesi alla? Miltä se tuntuu? Miltä siellä haisee? Haiseeko hajuvedelle - hielle - kukille - bensiinille? Voisiko siellä maistua joltakin?

Kuljeskele kuvassa ja katsele ympärillesi, onko siellä joku, jonka kanssa voisit keskustella? Ymmärrätkö mitä siellä olevat ihmiset, kivet, puut tai muut elementit puhuvat? Esitä niille kysymyksiä.

Yhteinen keskustelu: Oppilaat kertovat vuorotellen toisille, mitä heille tapahtui ja mitä he kokivat kuvassa.

Esimerkkitehtävä: Oppilaat analysoivat teosta kaikkia aisteja käyttäen ja tekevät siitä liikkeeseen ja ääneen perustuvan performanssin.

(Räsänen 2000, s. 34-35.)

4. Oppilaat taidehistorioitsijoina

Kokemuksellisen taiteen tulkinnan kontekstualisoinnin vaiheessa sovelletaan erilaisia taiteentutkimuksen menetelmiä. Oppilaita ohjataan soveltamaan teoksiin taidehistorioitsijoiden ja kriitikoiden työssään käyttämiä kysymyksiä. Taiteen tutkimuksen eri alueiden yhdistäminen syventää taiteen ymmärtämistä. Oppilas oppii käyttämään taiteen tutkimuksen terminologiaa ja rakentamaan yhteyksiä eri tiedonalojen välille. (Räsänen 2000, s. 42-43.)

Esimerkkitehtävä: Polarisoiva kuva-analyysi. Oppilaille jaetaan pussillinen ennakkoon valittuja taidekuvia. Tehtävä suoritetaan ryhmätyönä.

1) Ryhmitelkää kuvat samanlaisiin ja erilaisiin - jaottelu voi pohjautua väreihin, tunnelmaan, materiaaliin, tekniikkaan, levitystapaan, käyttötarkoitukseen, aikakauteen, aihepiiriin, tyyliin jne.

2) Antakaa ryhmille nimet.

3) Analysoikaa yksittäisiä kuvia ja kysykää: Mitä tulee mieleesi kun näet kuvan? Mitä osia kuvassa on? Mikä on vaikea ymmärtää? Mitä symboleja tunnet? Onko kyseessä jokin erityinen tapahtuma? Millaisessa yhteiskunnassa taiteilija eli/ elää? Mikä on kuvan tarkoitus? Mitä kuva oikeastaan symboloi?

4) Valitkaa jokin ryhmä kuvia tai jokin yksittäinen kuva, joka mielestänne sopii parhaiten käsiteltävän taideteoksen rinnalle. Voidaan valita samanlaisuuden tai erilaisuuden perusteella.

5) Käyttäkää kuvaa/ kuvia tai niistä otettuja kopioita osana kollaasia nimeltä MENNEISYYS-NYKYAIKA-TULEVAISUUS. Täydennä kollaasia omilla kuvillasi tai niiden kopioilla. Voit myös leikellä kuvia/kopioita ja lisätä kollaasiin sanoja. Käytä kollaasiin myös muilla lehdistä, kirjoista tai netistä löytämilläsi, siihen mielestäsi kuuluvilla kuvilla. (Räsänen 2000, s. 65)

Yhteinen keskustelu: Uskotteko, että on olemassa joitakin asioita, jotka eivät ole riippuvaisia ajasta tai kulttuurista? Onko niitä omassa elämässänne? Minkälaisia asioita taiteilijan on pitänyt tietää tai opiskella, jotta hän on voinut tehdä tarkastelemanne teoksen? Mistä tekemänne kollaasi kertoo? Liittyykö se jotenkin koulun muihin oppiaineisiin? (Räsänen 2000, s.70.)

5. Oppilaat esteetikkoina

Esteettinen arvottaminen on mukana kaikissa taiteen vastaanottamisen vaiheissa. Oppilaiden taidemieltymykset vaikuttavat olennaisesti tulkintaprosessiin ja ovat tärkeä osa heidän minäkuvaansa. Teoksen kohtaamiseen liittyvä arvottaminen on kuitenkin yleensä tiedostamatonta. (Räsänen 2000, s.88.)

Tekijän, teoksen ja vastaanottajan merkitys taidekokemuksessa vaihtelee eri kehitysvaiheissa, samoin katsojan kyky ymmärtää tämän kolmiyhteyden vuorovaikutussuhteita.

Miten oppilas/katsoja ymmärtää taiteilijan merkityksen taidekokemuksessa:

1) Jäljittely
Oppilas arvostaa naturalismia. (Kuinka taiteilija kykenee jäljittelemään todellisuutta?) ja tarkastelee teoksen aihetta ja sisältöä ulkomaailman suorana heijastuksena. Hän löytää lähinnä pinnallisia motiiveja taiteilijan työlle eikä ole kiinnostunut taiteilijan muuntamisprosesseista.

2) Ilmaisu
Oppilas painottaa subjektiivisuutta. (Kuinka taiteilija kykenee ilmaisemaan itseään ja herättämään elämyksiä minussa?) ja lähestyy teoksen aihetta ja sisältöä taiteilijan elämismaailman heijastumina. Hän ymmärtää kontekstin ja diskurssin vaikutukset taiteilijan motiiveihin ja tekee kysymyksiä taiteilijan muuntamisprosesseista.

3) Vuorovaikutus
Oppilas painottaa välineen ja merkityksen suhdetta (Kuinka voin soveltaa taiteilijan keinoja omassa ilmaisussani?) ja ymmärtää teoksen aiheen ja sisällön suhteessa omaan elämismaailmaansa. Hän vertailee kontekstin ja diskurssin merkitystä omissa ja taiteilijan kuvan tekemisen motiiveissa ja näkee oman kuvan tekemisensä yhteydet taiteilijan muuntamisprosessiin. (Räsänen 2000, s.89)

Esimerkkitehtävä A: Oppilaat katselevat pareittain tuomiaan/internetistä löytämiään kuvia heihin vaikuttaneista taideteoksista.

Oppilaat jakavat kuviensa herättämiä ajatuksia kirjoittamalla väripapereille valintaperusteitaan. Parit kiinnittävät paperit taululle ja selittävät valintakriteerejään muulle luokalle. Luodaan yhdessä taululle käsitekartta seuraavien otsikoiden alle: aihe, esitystapa, tyyli, yksityiskohdat, värit, tunteet ja asenteet, taloudelliset arvot, taiteilijan ja katsojan tiedot ja taidot, omat kokemukset, en tiedä. Keskustellaan yhdessä näistä. (Räsänen 2000, s. 88.)

Esimerkkitehtävä B: Oppilaat tekevät omakuvan, jonka yksityiskohdat kertovat heidän elämästään ja arvoistaan. Käytetyn tekniikan tulisi ilmaista heidän persoonallisuuttaan. Yhteisessä keskustelussa oppilaat analysoivat toistensa kuvia. (Räsänen 2000, s. 102.)

6. Oppilaat taiteilijoina

Tuottavan toiminnan vaiheen tavoitteena on, että oppilaan henkilökohtaiset kokemukset ja taiteen tarkastelujakson aikana saatu käsitetieto muuntuisivat persoonallisuuden kasvua tukevaksi, tiedostetuksi ymmärtämiseksi.

Taiteilijan ja katsojan kohtaaminen:

Pohdi, miten elämänkokemus vaikuttaa/on vaikuttanut tarkastelemanne taiteilijan taiteeseen ja omaan ajatteluusi?

1) Mitä yhtäläisyyttä löydät taiteilijan elämän ja oman elämäsi välillä?
2) Mitä eroja löydät taiteilijan elämän ja oman elämäsi välillä?
3) Millaisten asioiden luulet olleen tärkeitä taiteilijan elämässä?
4) Mitkä asiat ovat tärkeitä sinun elämässäsi?
5) Kuuluuko taide sinun elämääsi - miten?
6) Mistä kaikkialta taiteilija sai / on saanut vaikutteita teokseensa?
7) Kerro matkakokemuksesta, kirjasta tai ihmisestä, joka on vaikuttanut ajatteluusi ja elämääsi?
8) Kuvaile taiteilijan opiskelua ja vapaa-aikaa.
9) Kuvaile omaa opiskeluasi ja vapaa- aikaasi.
10) Miksi luulet taiteilijan tehneen kyseisen taideteoksen?
11) Mihin lukemiisi tai kuulemiisi tietoihin tai teoksen yksityiskohtiin perustat käsityksesi taiteilijan elämästä?

(Räsänen 2000, s.130.)

Esimerkkitehtävä: Mitä tarkastelemanne taideteos merkitsee sinulle?
Anna vastaus kuvallisena ja liitä teos omaan elämääsi. Tehtävä suoritetaan yksin tai ryhmätyönä. Käyttämäsi tekniikka voi olla nukketeatteri, videofilmi, diasarja, valokuva, kertomus savireliefille, piirros kipsilevylle, sarjakuva, performanssi, kollaasi, maalaus, piirustus, hiilityö, veistos, postikortti, kuvakirje tärkeälle henkilölle… mitä vain! Voit käyttää hyväksesi valokopioita, lehtileikkeitä ym. Tehtävän voi suorittaa myös luokan ulkopuolella. Anna teokselle nimi. (Räsänen 2000, s.134.)

LÄHTEET

Räsänen, Marjo. (2000): Sillanrakentajat. Kokemuksellinen taiteen ymmärtäminen. (Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 28. Taidekasvatuksen osaston tutkimuksia. www.uiah.fi/julkaisut).