Taidekuvan kognitiivinen tulkinta

Tämä osio perustuu yhdysvaltalaisen David N. Perkinsin (1994) teokseen The Intelligent eye; Learning to Think by looking at Art. The Getty Center for Education in the Arts.

1. Älykäs taide
2. Näkymättömän haaste
3. Tarkastelun organisointi
4. Älykäs silmä

Vaikka koulua hallitseekin tekstin avulla opettaminen, niin koulun ulkopuolella kommunikaation muodot ovat kuitenkin pääsääntöisesti visuaalisia. Jos oppilaalla on vaikeuksia ymmärtää kirjoitettua tekstiä, hänellä on myös todennäköisesti vaikeuksia koulunkäynnissä - ei ehkä niinkään vapaa-aikanaan. Metakognition ratkaiseva merkitys omien näköaistimusten tulkitsemisessa voi olla käytettävissä myös muiden oppiaineiden oppimisprosesseissa. Kun katsomme taidekuvaa, oletamme välittömästi nähneemme kaiken näkemisen arvoisen. Se, pidämmekö kuvasta vai emme, riittää tarkastelupinnaksi, syvemmälle ei yleensä tarvitse mennä. Taidekuvan avulla oppiminen vaatii katsojalta kuitenkin enemmän.

New Yorkin modernin taiteen museon koulutusjohtaja Philip Yenawine (1991, 25) kuvailee taidetta:

"…en oleta taiteen olevan ainoastaan kaunista, soveliasta tai helppoa esille laitettavaksi. Suurimman tyydytyksen antava taiteen funktio on siinä, että se antaa meidän harjoittaa ja kehittää aivojamme. Taideteos antaa meille tietyt rajat käyttämänsä aiheen, tyylin, materiaalin ja tekniikan muodossa. Tämän jälkeen se antaa meidän tarkkailla ja analysoida itseään esim. tutkimalla ja mietiskelemällä. Löytämällä tämän moniselitteisyyden voimme edetä tässä päättelyn ja tulkinnan pelissä."

1. Älykäs taide

Kuvataideteoksella on ominaisuuksia, jotka mahdollistavat analyyttisen ajattelun, kysymysten asettelun ja uuden näkökulman valinnan:

1) Aistimuksen ankkuroiminen - Oppiminen, ajatteleminen ja puhuminen on helpompaa kun sinulla on jokin fyysinen tarkastelun kohde. Taideteos voi olla esittävä tai ei-esittävä, mutta ominaisuuksiensa vuoksi sen äärellä on helppo toimia.

2) Saavutettavuus - Tarvitaan mahdollisuus rauhalliseen havaitsemiseen, yksityiskohtien tarkasteluun ja tarkastelukulman vaihtamiseen.

3) Sitovuus - Taideteokset on tehty kiinnittämään huomiota. Samalla taiteilijan antamat merkitykset ylläpitävät katselijan kiinnostusta jatkossakin.

4) Keskustelun ilmapiiri - Taide tuo yleensäkin mukanaan "keskustelevan" ilmapiirin.

5) Laaja-alainen tietoisuus - Vaikka taideteoksen tarkastelua pidetään suurimmaksi osaksi näköhavaintoon perustuvana, se vaatii myös analyyttista ajattelua, kysymysten asettelua, olettamusten kokeilua ja visuaalista prosessointia.

6) Moniulotteisuus - Taide rohkaisee intuitiota, sosiaalisiin teemoihin, filosofisiin kysymyksiin, muotorakenteisiin, historialliseen viitekehykseen ja henkilökohtaisiin ajatuksiin liittyviä assosiaatioita.

2. Näkymättömän haaste

Claes Oldenburgin "Pyykkipoika" edustaa hyvin taiteen näkymättömissä olevaa puolta. Oldenburg teki 1970- luvulla useita erittäin suurikokoisia teoksia, jotka sysäsivät katsomaan tuttuja esineitä uudella tavalla. Yksi näistä on Philadelphiassa sijaitseva ruostumattomasta ja ns. mustasta teräksestä tehty pyykkipoika. Katsele sitä. Sehän on selvästi pyykkipoika. Jotkut saattavat jo tässä vaiheessa nähdä tässä veistoksessa jotain ihan muuta. Tarkastele teosta uudestaan. Näetkö siinä parin halaamassa ja suutelemassa? Kaksi pyykkipojan osaa muuttuvatkin itsenäisiksi vastakkaisiksi muodoiksi.

Katso kuva teoksesta osoitteessa www.oldenburgvanbruggen.com/largescaleprojects/clothespin.htm.

Voit verrata myös kuvaan oikeasta pyykkipojasta.

Ruostumaton teräs, joka pitää pyykkipoikaa jännityksessä muuttuukin silmiesi edessä kietoutuneiksi käsivarsiksi. Onko tämä vain meidän mielikuvituksemme tuotetta? Kyllä - Oldenburg oli itse hyvin tietoinen tästä pyykkipoikansa toisesta puolesta. Siis vaikka katse etsiikin koko ajan merkityksiä, se ei tarkoita sitä, että silmä aina löytäisi kaikkea nähtävissä olevaa. Taide on usein juuri tällaista. Me näemme fyysisen kohteen, mutta emme sen taidetta.

Taidekuvan tarkastelussa voidaan ottaa siis kaksi lähestymistapaa. Voit odottaa taideteokselta elämystä tai voit etsiä siitä sitä, mikä on piilossa - näkymättömissä. Seuraavaksi muutamia kysymyksiä, joiden avulla pyritään katsomiskokemuksen yllätysten löytämiseen:

• Mitä tässä kuvassa tapahtuu? Onko kuvan taustalla olemassa jokin tapahtuma tai tarina?
• Etsi yllätyksiä - yllättävää väriä, jotain outoa, odottamatonta suhdetta. Missä ja miten kuva yllättää sinut?
• Etsi kuvan tunnetta ja luonnetta, vaikka kuva esittäisi eläimiä, asetelmaa tai maisemaa - tai vaikka se olisi täysin abstrakti.
• Tutki kuvan merkityksiä ja symboleja. Mitä taiteilija haluaa sanoa?
• Tarkkaile liikettä kuvassa, miten se ilmenee ja millä keinoilla se on luotu, jos sitä on?
• Viekö kuva sinut johonkin tiettyyn aikaan tai paikkaan?
• Löytyykö teoksesta kulttuuriin tai historiaan liittyviä yhteyksiä?
• Etsi kuvasta erilaisia muotoja ja tiloja (positiivisia ja negatiivisia). Taiteen näkymätön puoli saattaa piillä negatiivisessa tilassa (tila/muoto, joka jää pääkohteiden väliin).

3. Tarkastelun organisointi

Taiteen avulla opettaminen mahdollistaa metakognition yhdistymisen tutkivaan oppimiseen sekä konstruktivistiseen ajatteluun. Seuravassa sovelletaan Perkinsin (1994, 4-5) perusteluja sille, että "taidekuvan katsominen vaatii ajattelua ja että taide on ajattelemisen luonteva apuväline" Henri Matissen L.D. -teoksen analysointiin.

  (Alkuperäisen teoksen mukaan piirretty animaatio)

1) Aistimuksen ankkuroiminen - Fyysinen kohde helpottaa keskittymään ajattelemiseen, puhumiseen ja opiskeluun. Tässä tapauksessa Matissen vuonna 1937 piirtämä L.D. -teos on hyvä kohde keskusteluille, koska se ei johdata meitä mihinkään tämän päivän polttaviin kysymyksiin, kuten presidentinvaaleihin, onnettomuuksiin, luonnonkatastrofeihin tai rauhanneuvotteluihin.

2) Saavutettavuus - Taidekuva on mahdollista kokea välittömästi (vrt. kirja), sitä voi tarvittaessa tarkastella lähempää tai toisesta kulmasta. Katsoja voi tarkistaa jonkin asian suoraan teoksesta ja osoittaa sitä sormella: "Katso kuinka hän on uppoutunut omaan maailmaansa, hänen päänsä kallistus saa sen aikaan." Hän on siinä ja nyt eikä vaadi useiden sivujen lukemista.

3) Sitovuus - Taidekuvassa on mukana henkilökohtainen sitoumus, jonka avulla taiteilija pyrkii kiinnittämään ja pitämään katsojan huomion teoksessa. Teos on siis tarkoitettukin katseltavaksi: "Heijastaako tämän kauniin naisen kuvaaminen päiväunelmissaan miespuolisen taiteilijan tyypillistä näkemystä naisesta, vai onko kyseessä Henri Matissen henkilökohtainen intohimo?"

4) Keskustelun ilmapiiri - Taidekuva luo yleensä "korkeakulttuurisen ilmapiirin", mikä edesauttaa käsitteellisen ajattelun kehittymistä: "L.D. on ehkä antanut itselleen aikaa miettiä vanhaa tai uutta rakkauttaan tai muistella kahdeksatta syntymäpäiväänsä, jolloin hän lennätti leijaa liian korkealle - lähes näkymättömiin."

5) Laaja- alainen tietoisuus - Teoksen visuaalisen ulkoasun prosessoinnin lisäksi taidekuva vaatii analyyttista ajattelua, hypoteesien testausta ja sanallista kyseenalaistamista: "L.D. jättää sinut työskentelemään kuvallisen ja avaruudellisen havainnoinnin kanssa ja toisaalta tutustumaan kielelliseen analyysiin. Ajatellessamme Matissen L.D:tä, itse asiassa tapaamme hänet."

6) Moniulotteisuus - Taidekuva kytketään useampaan viitekehykseen (sosiaaliseen, filosofiseen, rakenteelliseen, henkilökohtaiseen tuntemukseen ja historialliseen), mikä auttaa varsinkin asioiden muistamisessa ja oppimisprosessissa. "Mikä L.D. loppujen lopuksi on? Tutkielma suloudesta, miesnäkökulma naisen kauneudesta, päiväunelman herättäminen, oudosti muotoutunut kuva, harjoitelma tasapainosta ja painopisteestä,…voimme löytää viittauksia lukuisiin asioihin. Sosiaalinen tausta, esteettiset arvot, ajan muoti ja taiteilijan henkilökohtainen sitoutuminen johtavat siihen ajatukseen, että taide on yleisesti kulttuurisesti ja historiallisesti rikasta opetusmateriaalia." (Perkins, D. 1994, 3-6)

Voiko taidekuva tukahduttaa keksimisen iloa tai aiheuttaa kuvataiteen opetukseen vastareaktioita? Seitamaa- Oravalan (1990, 189) mukaan kuvataideopetuksen tavoite ohjata oppilaan kuvamaailman muotoutumista ymmärtämisen, tulkitsemisen, tuottamisen ja tietämisen tasoilla ei ole ristiriidassa oppilaan omien mielikuvien ja ajatusten kanssa. Kuvataiteen esteettinen maailma tukee oppilaan ilmaisua ja rikastuttaa sitä.

Kun Floridan hallintoviranomaiset yrittivät painostaa taidepainotteisia kouluja yhdistämään kuvataiteen ja musiikin tunteja niin, että niiden kokonaismäärä olisi vähentynyt seitsemästä viikkotunnista kahteen, Graig Roland (1996) kommentoi oppiaineiden välistä yhteyttä seuraavalla tavalla:

"We have been trying to avoid this move (for a number of reasons...none of which involve "simply justifying our existence") for over a year now. The interesting thing is that when they brought all the methods instructors together (art, music, pe, science, language arts, social studies, etc.,) for the first time to discuss this matter, I found I had more in common with the science, social studies and language arts instructors (in terms of curriculum content and goals) than I did with music."

4. Älykäs silmä

David Perkinsin (1994, 7-16) luoma käsite älykkäästä silmästä (the intelligent eye) ajattelun ja oppimisen kehittämisen välineenä poistaa ennakkokäsityksiämme siitä, että näennäisesti joustava näköhavainto olisi kovin yksinkertainen tapahtuma. Näköhavainnon moniulotteisuus tuo esiin niitä mahdollisuuksia, joissa taiteen avulla oppimista voisi tapahtua myös kuvataideopetuksen kentän ulkopuolella. Uusi teknologia yhdistettynä tutkivaan oppimiseen antaa oppilaalle mahdollisuuden henkilökohtaiseen taideilmaisuun tutustumiseen. Samalla se pienentää koulumaailman ja ulkopuolisen maailman välistä kuilua. Taiteen avulla oppimisessa uusi teknologia voi muodostua joidenkin oppilaiden ainoaksi kiinnostuksen kohteekseen taideopetuksessa. Taidekasvatuksen tavoitteena on kuitenkin myös oppia käyttämään uusia työkaluja, joiden avulla ajatteleminen, kuvitteleminen, luominen, mahdottoman yrittäminen, ajatuksilla leikkiminen ja tutkiminen mahdollistuvat (Roland 1994).

Ongelmakeskeinen opetuskäsitys on kuvataiteen opetuksessa läsnä kuvailmaisussa, jossa oppilas hyödyntää omia kokemuksiaan ja mielikuviaan omassa työskentelyssään ja kokeilee valitsemansa välineen mahdollisuuksia omien ideoidensa toteuttamisessa. Silloin kun oppilas osaa kertoa, miksi tietty taidekuva kiinnostaa ja koskettaa häntä, hän samalla vahvistaa tietorakennettaan tiedoilla, jotka selventävät kyseisen tai myös muiden taidekuvien taustatekijöitä (tapahtumia, aikaa, paikkaa ja kulttuuria). Tästä tietorakenteen vahvistamisesta oppilas voi hyötyä myöhemmin minkä tahansa aineen opiskelussa.

Yllätysten etsimisen jälkeen (ks. Näkymättömän haaste) voidaan teosta tarkastella analysoiden. Tässä joitakin kysymyksiä tähän vaiheeseen:

• Miksi taiteilija halusi yllättää (jos teoksesta löytyi jokin yllätys)? Oliko mahdollinen viesti ristiriidassa teoksen toteutuksen kanssa?
• Miten taiteilija sai sinun kiinnostuksesi heräämään?
• Mitä tapahtuisi, jos muuttaisit jotain osaa teoksesta: väriä, muotoa, viivaa tai sommitelmaa?
• Tarkastele teoksen voimasuhteita. Mitä taiteilija on tehnyt voimistaakseen, tuodakseen esiin jotain sen osaa?
• Vertaile teosta muihin samantapaisiin teoksiin (sama taiteilija, sama tyyli tai sama aikakausi). Mitkä ovat samankaltaisuudet ja mikä merkitys erilaisuuksilla on?
• Yritä laatia edellisten vastausten perusteella yhteenveto teoksesta ja omista kokemuksistasi siitä.

Muista: Yritä löytää jotain arvokasta, älä kaikkea. Taiteen pitää saada hengittää.

Perusohjeita kuvan tarkasteluun:

1. Anna kuvalle aikaa
2. Tee taiteesta seikkailu
3. Syvenny ja kehitä ymmärtämystäsi

LÄHTEET

Perkins, David N. (1994): The Intelligent eye; Learning to Think by looking at Art. Santa Monica (CA): The Getty Center for Education in the Arts. Yenawine, Philip (1991): How to look at modern art. New York: Harry N. Abrams. Seitamaa- Oravala, Pirkko (1990): Kuviot kuvan takana: kuvaskeemoista kuvauskeinoihin. Historiallisesta orientaatiosta kognitiiviseen näkökulmaan kuvaamataidon opetuksessa. Lisensiaatintyö. Taideteollinen korkeakoulu.