Kirjaudu  |  Rekisteröidy

Pentti Koivisto

S. 1917 Oulu
K. 1961

Oululaissyntyinen taidemaalari Pentti Koivisto (1917-1961) kuvasi kotiseutunsa maisemaa ja ympäristöä eleettömästi ja ihannointia välttäen, mutta kuitenkin tuoden esille sen kauneuden. Hän oli myös suosittu muotokuvamaalari ja –piirtäjä.

Sota keskeytti Koiviston taideopinnot viideksi vuodeksi. Rintamalla vapaa-ajat kuluivat kuitenkin usein piirtämisen ja joskus myös maalaamisen merkeissä. Vuonna 1943 Koivistolta tilattiin rintamaelämää esittäviä maalauksia aseveliravintola Kelo-Korsuun Oulussa. Nämä seitsemän öljyvärimaalausta on nykyisin sijoitettu Oulun upseerikerholle.

Sodan päätyttyä oli puutetta kaikesta, myös taiteilijan tarvitsemista materiaaleista. Niinpä esimerkiksi maalauspohjina saatettiin käyttää säkkejä, lakanoita ja pyyhkeitä. Pian Koivisto alkoi saada erilaisia tilaustöitä, mm. muotokuvatilauksia. Hän herätti huomiota kyvyllään vangita osuvasti niin mallin näköisyys kuin luonnekin. Muotokuvista kehittyi Koiviston erikoisala, joka vuosi vuodelta otti yhä suuremman sijan hänen tuotannossaan.

Pentti Koiviston isä Aukusti Koivisto oli erityisesti Lapin maalarina tunnettu taiteilija. Nuorena Pentti oli tehnyt isänsä kanssa yhteisiä maalausmatkoja Lappiin, mutta hän sanoi Oulussa ja sen lähiympäristössäkin löytyvän aiheita riittämiin. Varsinkin kesäisin ja syksyisin Koivisto oli maalausvälineineen kotikaupungissaan tuttu näky. Hän ikuisti katu- ja torinäkymiä, pihapiirejä, laakeita peltoja, metsän sisustoja ja avaria merenrantamaisemia. Koivisto kuvasi Oulun kaupungin lähihistoriaa: vanhoja, nyt jo purettuja taloja ja kortteleja, sodan tuhoja Oulun keskustassa, teollisuuslaitoksia sekä uusia kerrostaloja, joita nousi vanhojen rakennusten rinnalle. Maisemansa hän maalasi mieluiten suoraan luonnossa.

Kiikelin rannasta

Maalauksen henkilöistä muutama voidaan tunnistaa. Venettä vesille työntävä mies on taiteilija itse. Veneen perässä istuva nainen on taidemaalarin puoliso Kaija-Rita Koivisto. Mies, joka tervaa venettä, on oululainen taidemaalari Matti Mikkola. Onkipojan ja laivaa uittavan pojan mallina oli taiteilijan perheen naapurissa asunut poika, joka sai palkaksi mallina olostaan onkipoikaa esittävän luonnospiirroksen.

Monet oululaiset muistavat Kiikelin saaren noilta ajoilta paitsi venerannoistaan myös pesulasta, jota käyttivät niin ”pyykkimuijat” kuin perheenemännätkin. Maalauksesta välittyy kuva 1950-luvun murroskauden Oulusta. Vanhan katoavan pikkukaupungin tunnelman voi vielä aistia, mutta samalla läsnä on nopeasti kehittyvän uuden Oulun henki. Teos kuvaa aikaa, jolloin teollisuuden aiheuttamista saasteista ei vielä tiedetty eikä vanhan säilyttäminen ollut vielä ongelma.